Minä, Julia

This is your very first post. Vihdoinkin, kiitos wordpress. Olen kauan miettinyt oman blogin aloittamista, mutta tunteet liittyen sen kirjoittamiseen ovat olleet liian ristiriitaiset ja lykänneet ideaa. Onko se turhaa, onko se liian henkilökohtaista? Lukeeko sitä edes kukaan, kuka nauraa? Nyt päästän epävarmuuteni ilmapalloina irti huoneen toiseen nurkkaan, josta saan ne kyllä myöhemmin noukittua, jos niitä tulee ikävä. 🙂

Suurin syy miksi aloitan kirjoittamisen nyt on se, kuinka haluan löytää avaimia käsittelemään mennyttä vuottani, ehkä jopa vielä vanhempia vuosia sekä tulevaa ajanjaksoa. Olen elänyt joksenkin erilaisen nuoruuden verrattuna useimpiin ystäviini, josta olen tullut hyvin pitkälle ja vahvistanut itseäni ja ajatusmaailmaani. En missään nimessä usko, että kenenkään meidän nuoruus olisi täysin kivutonta tai erityisen helppoa aikaa, mutta omani tuntui ajoittain niin kivuliaalta etten usein uskonut pääseväni tänne asti, missä olen nyt.

 Tässä kuitenkin olen. 🙂 Yritän ottaa elämästäni kaiken hyvän irti, olemalla itse hyvä, paras mahdollinen minä. Eräs tuttuni jota en ole vuosiin nähnyt, kirjoitti minulle siitä kuinka erilainen olen kuin ennen, sinäällään surullista koska kiltit tytöt ovat tylsiä eivätkä kiinnosta ketään. Se oli ehkä vitsi ehkä ei, mutta se sattui ja pettyneenä mietin mitä voisin kirjoittaa takaisin. Päätin kuitenkin olla kirjoittamatta mitään, koska omat valintani eivät välttämättä ole oikeita valintoja muille, tai muut eivät ole tässä kokemassa samoja asioita, jotka muokkaavat elämästäni nykyisen version. Ei heidän edes tarvitse ymmärtää, eikä minun tarvitse selittää.

Seuraava vuosi tulee olemaan hyvin erilainen monella tapaa, ihana ja haastava. Siis ihanan haastava 🙂 Opiskelen matkailun liikkeenjohtoa, mikä on mahdollistanut niin monet upeat kokemukset, ja seuraavana missiona olisi lähteä tekemään viimeistä työharjoittelua Joogakouluun jonnekkin Aasiaan. Kerron enemmän työn varmistuessa 😉 Toinen missio olisi edessä odottava leikkaus. Tuttuni tietävät minun valittavan aina vatsaongelmistani, jotka ovat vain pahentuneet vuosi vuodelta. Kirjoitan tästä oman kirjoituksen, koska se on nykyään niin iso osa elämääni ja aihe ansaitsee ihan oman sivunsa. Tämäkin blogikirjoitus sai alkunsa, kun jouduin perumaan treffit ja jäämään sänkyyn makaamaan huonon olon takia. Päivä sängyssä, part 7953025809 tuli hyötykäyttöön 🙂 Mietin kuinka purkaisin ajatuksia, pelkoa ja ehkä syyllisyydentunnetta leikkaukseen liittyen. Super henk.koht. matskua, mutta nyt antaa mennä. Ehkä saan tämän avulla painoa pois harteilta.

Love, J