Olen jo monta vuotta koittanut viettää talviset kuukaudet ulkomailla, sillä sopeutuminen pimeään ja kylmään Suomeen vaatii minulta tooodella paljon ponnisteluja! Viime kevään matkallani halusin tehdä jotain täysin uutta, normeista poikkeavaa ja jotain hyödyllistä. Rakastan mahdollisuutta olla aktiivinen auringon alla ja nauttia omasta ajasta, mutta silti koin, että olisi aika tehdä jotain hyvää ja hyödyllistä tällä vapaa-ajallani. Ekologisuus ja kestävyys on ollut paljon otsikoissa viime aikoina ja satuin bongaamaan Facebookin Zero Waste- yhteisöstä Ekomatkaajien mainoksen, joka herätti mielenkiintoni. Yrityksen ajatusmaailma kiinnosti jopa niin paljon, että päätin ottaa yhteyttä firman omistajaan ja kysyä heistä opinnäytetyölleni toimeksiantajaa. Ekomatkaajien omistaja Maria (joka on varmasti yksi aurinkoisimmista persoonista, jota ole tavannut) olikin toiminut monelle muullekkin työlle toimeksiantajana ja otti työn ilolla vastaan. Sovimme siis opparin toimeksiannosta, jonka ohella tekisin itsekkin vapaaehtoistyömatkan Thaimaan Phra Thongille.
Jos Ekomatkaajat ei ole vielä tuttu yritys, niin tässä pieni infopaketti:
Ekomatkaajat järjestää vapaaehtoismatkoja suomalaisille eri kohteisiin ympäri maailmaa, ja jokaisessa kohteessa on eri projekti sekä eri työtehtävät. Kohteita on Thaimaan lisäksi Costa Ricalla, Espanjassa ja Afrikassa. Ekomatkaajien ensimmäinen ja suosituin projektikohde on tämä Thaimaan Phra Thong -saari, jossa keskitytään merikilpikonnien suojeluun sekä muiden saaren eläinten monitorointiin ja rantojen ylläpitoon. Matkaan sisältyy majoitus ja ateriat, mutta esimerkiksi lennot täytyy matkustajan itse hankkia.
Tätä postausta kirjoittaessa mietin jo keinoja kuinka päästä matkalle takaisin. 😀 Vapaaehtoistyö oli yksi hienoimmista kokemuksista sekä saari oli henkeäsalpaavan kaunis. Matkustin ensin Phuketiin, josta otin paikallisen bussin ja köröttelin sillä pohjoiseen Khuraburiin. Tässä kohtaa suosittelen varaamaan busseja etukäteen, sillä saarelle pääsy viivästyi parilla päivällä thaikkujen sabai sabai- asenteen vuoksi ja missasin parin ensimmäisen päivän bussit. Bussimatka ei siis ollut 4 tuntia pidempi ja Khuraburista matkustusmuodoksi vaihdettiin vene, jolla mentiin saarelle.
Saari oli mielettömän U-P-E-A !! Yksi rauhallisimmista paikoista jossa olen käynyt, koskematonta pitkää rantaviivaa silminkantamattomiin. Meitä oli pieni, noin 4 hengen vapaaehtoistyöryhmä ja aloitimme päivät aina 10 kilometrin rantakävelyllä, jonka aikana yritimme löytää merikilpikonnien munia. Kilpikonnat rantautuvat yön aikana, jonka vuoksi kävelyt tapahtuivat aina auringonousun aikaan. Alkuun herääminen ja ajatus pitkästä aamulenkistä kauhistutti, mutta todellisuudessa oli ihana aloittaa päivä, kun koko saari vielä nukkui ja nähdä auringonnousu rannalta. Ja kävelyihin tottui nopeasti! Valitettavasti emme nähneet yhtään merikilpikonnia taikka munia ja vuosi vuodelta kanta katoaa yhä enemmän saarelta.
Aamuisten kävelyjen lisäksi siivosimme rantoja muoviroskasta, kävimme seikkailuilla mangrovemetsissä ja monitoroimme muuta saaren elämää. Aktiviteettien lisäksi kaikilla vapaaehtoisilla oli myös omaa aikaa, jolloin pystyi vaikkapa ottamaan aurinkoa tai vaan rentoutumaan työn ohessa. Ja ruoka, voi se ruoka!! Minun lisäkseni muutkin vapaaehtoiset olivat kasvissyöjiä, ja paikalliset valmistivat meille aina vaihtuvan, salaperäisen lounaan sekä illallisen ja voin luvata ruoka vain parani päivä päivältä! Se saattoi olla mitä mielenkiintoisempia curryja tai herkullinen pad thai vegaanisena versiona.
Paikalliset olivat ihania ja vapaaehtoisten työntekijöiden kanssa syntyi tiivis ryhmähenki. Kokemus oli mitä mahtavin ja voisin lähteä saarelle takaisin välittömästi. Kokemus oli todella autenttinen, saimme jokainen oman bungalowin asuttavaksi jossa oli sähköä vain öisin. Saarella pääsi hetkeksi irti sosiaalisesta mediasta ja rauhottumaan luonnon äärellä. Suosittelen matkaa ihan jokaiselle, varsinkin jos kiinnostaa tehdä jotain normeista poikkeavaa seuraavalla matkalla 🙂
Key to tranquility 