The gate is open

So, this is it again. I am very nervous, but still nervous in a very good way. I feel alive, and I guess that’s the hook what keeps me going abroad every year. My senses become sharper and start to believe in myself that I can do anything when I’m traveling alone.

But dealing with those few days before stepping into an airplane is always the hardest part! Forgive me Mika for being so moody all these days 😀  I have been writing about my fear of flying, but luckily couple weeks ago I started reading Eckhart Tollen’s superduper good and encouraging book, the Power of Now. I have been suffering from panic disorder a while, which has luckily calmed down a bit since my teenage years, but situations like these always makes me constantly fear about the panic. 

Power of Now contributes to live in the present moment. It is very human that we are constantly living in some other space by our thoughts. But our mind is against us, because mind is creating fear when it cannot handle the future or past. So basically fear, anxiety, stress and disappointment arises when we cannot live in the present moment. Days before my flight, I had nausea, sweaty hands and every other physical discomfort because I was so afraid of “what if.” But why I gave my energy to something, what didn’t even exist? The truth is that my flight wasn’t even real at that time, I created everything in my mind.

I will write about living in the present moment more at later time! First I wanna tell a bit about my yoga teacher training (yeiiiii)  I am so  e x c i t e d !! I have signed up to YTT 200 (yoga teacher training 200 hours) with Santosha Yoga Insitute, in Bali. I am combining my UNI’s last internship to this teacher training program, and the training takes approx 1 month intense learning. This program allows its student to register with Yoga Alliance, which means you can teach anywhere in the whole world. And what I’ve been reading, this course will be quite life changing journey.

It is held in a small island next to Bali, and it should be uncrowded paradise, as they say 🙂 Course content is very comprehensive, we study asanas, prayanamas, yoga’s history and yoga therapy, anatomy, chackras, ayurveda and much more. I am so thrilled. I have been practicing Ashtanga yoga for 2-3 years now, but this is completely new for me.  But I  believe every student in there is in the same starting point, and we gonna have great spirit among us.

Sooo, prepare for lots of beach and yoga photos!! I hope you keep reading about my journey, not only to Bali, but more to myself and to consciousness. And yes I’d love to read comments and thoughts from you, what you want me to write. Are you thinking to start yoga practice?

Love, J

 

 

 

Vapaaehtoistyö Phra Thong -saarella

Olen jo monta vuotta koittanut viettää talviset kuukaudet ulkomailla, sillä sopeutuminen pimeään ja kylmään Suomeen vaatii minulta tooodella paljon ponnisteluja! Viime kevään matkallani halusin tehdä jotain täysin uutta, normeista poikkeavaa ja jotain hyödyllistä. Rakastan mahdollisuutta olla aktiivinen auringon alla ja nauttia omasta ajasta, mutta silti koin, että olisi aika tehdä jotain hyvää ja hyödyllistä tällä vapaa-ajallani. Ekologisuus ja kestävyys on ollut paljon otsikoissa viime aikoina ja satuin bongaamaan Facebookin Zero Waste- yhteisöstä Ekomatkaajien mainoksen, joka herätti mielenkiintoni. Yrityksen ajatusmaailma kiinnosti jopa niin paljon, että päätin ottaa yhteyttä firman omistajaan ja kysyä heistä opinnäytetyölleni toimeksiantajaa. Ekomatkaajien omistaja Maria (joka on varmasti yksi aurinkoisimmista persoonista, jota ole tavannut) olikin toiminut monelle muullekkin työlle toimeksiantajana ja otti työn ilolla vastaan. Sovimme siis opparin toimeksiannosta, jonka ohella tekisin itsekkin vapaaehtoistyömatkan Thaimaan Phra Thongille.

Jos Ekomatkaajat ei ole vielä tuttu yritys, niin tässä pieni infopaketti:

Ekomatkaajat järjestää vapaaehtoismatkoja suomalaisille eri kohteisiin ympäri maailmaa, ja jokaisessa kohteessa on eri projekti sekä eri työtehtävät. Kohteita on Thaimaan lisäksi Costa Ricalla, Espanjassa ja Afrikassa. Ekomatkaajien ensimmäinen ja suosituin projektikohde on tämä Thaimaan Phra Thong -saari, jossa keskitytään merikilpikonnien suojeluun sekä muiden saaren eläinten monitorointiin ja rantojen ylläpitoon. Matkaan sisältyy majoitus ja ateriat, mutta esimerkiksi lennot täytyy matkustajan itse hankkia.

Tätä postausta kirjoittaessa mietin jo keinoja kuinka päästä matkalle takaisin. 😀 Vapaaehtoistyö oli yksi hienoimmista kokemuksista sekä saari oli henkeäsalpaavan kaunis. Matkustin ensin Phuketiin, josta otin paikallisen bussin ja köröttelin sillä pohjoiseen Khuraburiin. Tässä kohtaa suosittelen varaamaan busseja etukäteen, sillä saarelle pääsy viivästyi parilla päivällä thaikkujen sabai sabai- asenteen vuoksi ja missasin parin ensimmäisen päivän bussit. Bussimatka ei siis ollut 4 tuntia pidempi ja Khuraburista matkustusmuodoksi vaihdettiin vene, jolla mentiin saarelle.

Saari oli mielettömän U-P-E-A !! Yksi rauhallisimmista paikoista jossa olen käynyt, koskematonta pitkää rantaviivaa silminkantamattomiin. Meitä oli pieni, noin 4 hengen vapaaehtoistyöryhmä ja aloitimme päivät aina 10 kilometrin rantakävelyllä, jonka aikana yritimme löytää merikilpikonnien munia. Kilpikonnat rantautuvat yön aikana, jonka vuoksi kävelyt tapahtuivat aina auringonousun aikaan. Alkuun herääminen ja ajatus pitkästä aamulenkistä kauhistutti, mutta todellisuudessa oli ihana aloittaa päivä, kun koko saari vielä nukkui ja nähdä auringonnousu rannalta. Ja kävelyihin tottui nopeasti! Valitettavasti emme nähneet yhtään merikilpikonnia taikka munia ja vuosi vuodelta kanta katoaa yhä enemmän saarelta.

Aamuisten kävelyjen lisäksi siivosimme rantoja muoviroskasta, kävimme seikkailuilla mangrovemetsissä ja monitoroimme muuta saaren elämää. Aktiviteettien lisäksi kaikilla vapaaehtoisilla oli myös omaa aikaa, jolloin pystyi vaikkapa ottamaan aurinkoa tai vaan rentoutumaan työn ohessa. Ja ruoka, voi se ruoka!! Minun lisäkseni muutkin vapaaehtoiset olivat kasvissyöjiä, ja paikalliset valmistivat meille aina vaihtuvan, salaperäisen lounaan sekä illallisen ja voin luvata ruoka vain parani päivä päivältä! Se saattoi olla mitä mielenkiintoisempia curryja tai herkullinen pad thai vegaanisena versiona.

Paikalliset olivat ihania ja vapaaehtoisten työntekijöiden kanssa syntyi tiivis ryhmähenki. Kokemus oli mitä mahtavin ja voisin lähteä saarelle takaisin välittömästi. Kokemus oli todella autenttinen, saimme jokainen oman bungalowin asuttavaksi jossa oli sähköä vain öisin. Saarella pääsi hetkeksi irti sosiaalisesta mediasta ja rauhottumaan luonnon äärellä. Suosittelen matkaa ihan jokaiselle, varsinkin jos kiinnostaa tehdä jotain normeista poikkeavaa seuraavalla matkalla 🙂

Processed with VSCO with au5 preset

Processed with VSCO with 6 preset

Processed with VSCO with 6 preset

Processed with VSCO with fp1 preset

Love, J

Mitä sinä pelkäät?

Matkani lähestyy. Jännittää, koitan hengitellä syvään. Mitä jos, entä kun… Ahdistus, paniikki, ja kaikki maailman muut negatiiviset tunteet puskevat rinnastani läpi. Onko tämä sittenkään sitä mitä haluan? En enää edes osaa sanoa mitä haluan. Miksi niin ihana asia, kun matkustaminen, tuottaa minulle näin paljon tuskaa ja pelkoa?

Kärsin siis tosi pahasta lentopelosta. Ironista kylläkin, että opiskelen matkailualaa, mutta pelkään kuollakseni lentämistä. Olen saanut paniikkikohtauksia ollessani yksin lennolla, ja viereiset kanssamatkustajat ovat joutuneet pyyhkimään kyyneliäni, pitämään minua kädestä kiinni ja hengittelemään syvään kanssani. Näin jälkeenpäin muisteltuna se oli enemmänkin kyllä huvittavaa, mutta siinä tilanteessa olin hyvin kiitollinen, että maailmasta löytyy niin ihania ja hyväsydämmisiä ihmisiä. Lapsena rakastin lentämistä ja ehdoton unelma-ammattini oli olla osa cabin crewta, mutta mitä tapahtui kun kasvoin aikuiseksi?

Toinen asia, mikä aiheuttaa minulle ikuista tuskahikeä, on vatsavaivani (tai pikemminkin stressi niistä). Muistan edelleen liian elävästi viime matkan sairaalareissut ja kuolemanpelon, joka jatkui rehellisesti sanottuna jopa kuukausia. Yksin ollessani kehitin itselleni kaikki mahdolliset syövät ja sairaudet epätietoisuuden uumenissa. Nyt tähystysten ja tutkimusten jälkeen mitään kuolemanvakavaa ei ole kuitenkaan löytynyt. Miksi tuhlasin kallisarvoista aikaani murehtimalla tulevaisuutta, asioita joita ei ollut vielä edes tapahtunut? Jäin monesti mielummin kotiin muiden lähtiessä ulos, koska uskoin niin vahvasti, että minulla on joku vakava sairaus enkä halunnut enää pahentaa tilannetta.

(Kuva: Brigittelinford.com)

Se on aivan totta, kun sanotaan, että oma mielemme on pahin vihollisemme. Mieli kehittää pelkoa ja ahdistusta, koska se ei voi hallita tulevaisuuden tapahtumia. Luen tällä hetkellä Eckhart Tollenin super suosittua Power of Nowta, ja olen saanut siitä niin paljon voimaa tulevaa matkaa varten. Ahdistus, stressi ja pelko ovat ainoastaan omien ajatustemme aiheuttamia reaktioita, jotka eivät ole todellisia. Pelko tarvitsee psykologista aikaa (menneisyyttä/tulevaisuutta) kehittyäkseen, joka tarkoittaa, ettemme elä nykyhetkessä, vaan keskitymme jatkuvasti menneisyydestä kumpuavaan häpeään tai tulevaisuudesta aiheutuvaan stressiin. “Mitä jos”, tai “olen varma, että tämä tapahtuu” -ajatuksilla kehitän itselleni vain surua ja pelkoa. Jos käytännössä pystyisin elämään vain nykyhetkessä, ei esimerkiksi lentoani ole edes olemassa. Miksi annan energiaani asialle, joka ei ole vielä todellista. Ei ole muuta kuin nykyhetki. Saatteko kiinni mitä tarkoitan?

Tämä mielen hiljentäminen vaatii kyllä harjoitusta, ja paljon! On kuitenkin helpottavaa tietää, että voin itse vaikuttaa pelkoihini ja paniikin lieventämiseen. Joudun ajoittain tietysti  miettimään ja suunnittelemaan tulevaa, esimerkiksi mitä joudun hankkimaan etukäteen matkaa varten, mutta en halua jäädä vellomaan tulevaisuuden pelkoon “jos tämä tapahtuu, voin joutua taas sairaalaan”. Tottakai ne vanhat muistot pyrkivät kumpuamaan pinnalle, mutta niille ei saa antaa liikaa valtaa. Ne pitää vain hyväksyä, mutta ymmärtää myös, etteivät ne ole “todellisia” tai nykyhetkeä.

 

(Kuva: Bloglovin.com)

Oletteko lukeneet power of nowta/ miettineet sen aloittamista? Mitä ajatuksia teillä on kirjasta tai aiheesta?

Love, J

 

 

 

 

Pelko tuskasta on pahempaa, kuin itse tuska

When you want something, all the universe conspires in helping you to achieve it. Paljon käytetty sitaatti, mutta minulle kulumaton voimalause. Se on lempikirjoihini lukeutuvasta Paulo Coelhon Alkemistista, jota voisin lukea aina vain uudestaan ja uudestaan. Kyseinen teos jakaa vahvasti ihmisten mielipiteitä; joko sitä pidetään pelkkänä höpönlöpönä, tai kirjasta löydetään sanoma, joka jää ikuisesti elämään. Arvaatte varmaan, että itse olen löytänyt teoksesta jotain mystistä voimaa ja liitän sen vahvasti omaan elämääni, ja matkaani tähän hetkeen. Muistan lukeneeni kirjaa ennen kouluni alkua miettien, kuinka kovasti haluaisin matkustaa, löytää oman elämäntieni ja mahdollistaa haaveni toteen. Sillä hetkellä en olisi ikimaailmassa uskonut, että minusta myös olisi siihen.

Luinkohan kirjan vain oikeassa elämänvaiheessa, jonka vuoksi se kolahti minuun niin kovaa? Se voi olla, että oman epätoivon ja elämän kaaoksen keskellä kirjan voimakkaat sanat saivat minut haaveilemaan ja uskomaan vahvemmin, että kyllä tästä elämästä on saatava vielä enemmän irti.

Uskon, että kaiken mystiikan takana on myös meidän mahtava voimamme, jota emme aina itse näe, tai johon emme itse usko. Välillä jään miettimään kaikkia upeita kokemuksia, joita olen lähivuosien aikana saanut kokea ja tajuan että hei, olen itse saanut sen kaiken aikaiseksi. Kukaan muu ei ole varannut lentolippujani, tai lähettänyt ulkomaille yrityksiin työhakemuksia, lukenut koulun pääsykokeisiin tai nostanut opintolainaa puolestani kyseisiin lentolippuihin (heh 😀 ). Tottakai iso kiitos kuuluu myös lähipiirini tuelle. He seisovat aina päätösteni takana, vaikka eivät ehkä ymmärtäisikään täysin valintojani. Oikea rakkaus ei kiellä seuraamasta elämäntietä.

Tuoko sitten raha onnea? Onko rikas ihminen onnellisempi?  Vastaus on kyllä ja ei. Luin juuri kouluartikkelin aiheesta, jossa kerrottiin tutkimusten osoittavan, kuinka tulotaso korreloi onnellisuuden kanssa vain tettyyn rajaan asti. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia. Toinen ajattelee järjellä ja toinen sydämmellä, mutta kumpikaan ei varsinaisesti ole oikeassa. Ja molemmat ovat silti täysin oikeassa. Näemme ratkaisun tai vastauksen aina verraten sitä omaan elämäämme ja omiin kokemuksiimme, joten kuka voisikaan sanoa toiselle mikä on oikein ja mikä väärin?

Painotan siis tällä, olkaa rohkeita ihmiset. Rikkokaa rajojanne, unelmoikaa ja mahdollistakaa unelmanne. Mikään ei varmasti tule valmiina pakettina oven eteen,  joten unelmien eteen joutuu myös näkemään vaivaa. Mutta henk.koht. ajattelen, ettei kukaan voi kyseenalaistaa toisen elämän valintoja. Kukaan ei voi tuntea toisen sielun paloa, tai kuulla kenenkään muun järjen ääntä, jotka ohjaavat meitä omien elämänpolkujemme haaveita kohti.

Tämän sanoman saattelemana voin kertoa lähteväni Joogaopettajan koulutukseen Indonesiaan kuukauden päästä 🙂 Oloni on  u p e a  enkä malta pysyä pöksyissäni. Edessä on 3kk reissu, ja liitän matkaani viimeisen Haaga-Helian työharjoitteluni. Ainoa pelkoni on, että vatsaongelmani tulevat pahenemaan ja joudun samaan rumbaan kuin Thaimaassa opiskellessani.  Mutta tulevaa on turha pelätä ja antaa sen syödä energiaa. Minulla ei ole kuitenkaan mitään hengenhätää, ja voin omilla valinnoillani, kuten kuinka huolehdin kehostani vaikuttaa omaan terveyteeni.

Pelko tuskasta on pahempaa kuin itse tuska.

Tuntematonta ei tarvitse pelätä, koska jokainen ihminen pystyy saavuttamaan sen, jonka haluaa ja mitä tarvitsee. Pelkomme katoaa kun ymmärrämme että kohtaloa ja maailmaa ohjaa sama käsi. Jos haluat jotakin täydestä sydämestä, olet lähellä maailman sielua. Sydän puhuu, mutta sitä pitää osata kuunnella, eikä torjua unelmia. – Coelho

 

Love, J

 

 

 

Lokakuun voima

Astun alas rappukivetykseltä Mannerheimintien vilskeeseen. Ilma on ihanan kirpeä ja raikas. Tiedätte varmasti sen ensimmäisen hengenvedon tuoman energian, kun saavutte sisältä syksyiseen ulkoilmaan 🙂 Rakastan syksyä ja sen tunnelmaa. Oloni on vähintään yhtä upea kun sääkin, ja tuntuu että tänään pystyn mihin vaan.

Haluaisin kiittää kaikkia ihania ihmisiä ympärilläni positiivisista ja kannustavista kommenteista! Olen niin häkeltynyt kaikesta tuesta ja kauniista sanoista mitä olen saanut parin viimeisen viikon aikana. Elämä ei ole aina auringonpaistetta ja positiivisia ajatuksia, mutta haluaisin viimein päästää irti ajatusmaailmasta, jossa vaikeista asioista on hiljennyttävä ja huonoja puolia hävettävä. Jokainen meistä kohtaa vaikeita ajanjaksoja elämässä, emmekä aina tee parhaita ratkaisuja niiden suhteen. Etsiessämme helpotusta ahdistukseen emme usein osaa nähdä kokonaiskuvaa. Ei ole ihmistä ilman virhettä. Avain on siinä, kuinka kannamme virheemme ja käännämme ne vahvuudeksemme. Jos kanavoisimme energiamme näkemään kaiken hyvän siinä polussa mitä olemme kulkeneet ja mihin olemme päässeet, sen sijaan että keskitymme vain huonoihin puoliimme, säästyisimme tuhoamasta itseämme ja voimavarojamme.

Itse olen vuosia ajatellut olevani vähemmän arvokas kuin muut, jollain tavalla epäonnistuja. Olen nähnyt vain ongelmani, mutten syytä niille. Olen usein syyllistänyt itseäni niin pitkälle, että jopa kehitin elämääni kuplan, jossa ajattelin myös muiden ihmisten pitävän minua aliarvoisena tai pelkäsin katsoa muita silmiin, koska en arvostanut itse itseäni tai osannut nähdä hyviä puoliani. Mennyttä ei voi muuttaa. Se tuo vain lisää ahdistusta, jos koitamme hallita mennyttä aikaa tai tulevaa. Oma hyvinvointimme on tämän hetken valintojen päässä, kuten myös onnellisuus on valinta. Se ei ole riippuvainen mistään muusta kuin itsestämme juuri nyt, tällä hienolla hetkellä.

Suositukseni alkavaan viikkoon on hidastaa elämää vähän. Sulkea silmät syödessä, kuunnella omaa hengitystä ja vetää vielä syvemmin keuhkoihin raikasta ruskailmaa. Käydä lenkillä ja yrittää pienen hetken ajan olla läsnä mitä ympärillä tapahtuu. Kun koittaa sulkea ajatuksia pois mielestä, huomaakin lempipuuhun muuttuneet kauniit punakeltaiset lehdet, kuulee hiekan rapinan kenkien alta ja tuntee kuinka veri virtaa kehossa. Silloin itse tunnen olevani elossa. Mieleni, aistini ja sydämmeni on auki, edes sen pienen hetken ajan.

PS! Hankin eilen  i h a n a n  kirjan, joka kertoo itsensä löytämisestä joogan ja Ayurvedisen hoitokeinon kautta. Jotkut pitävät tätä varmasti pelkkänä mumbo jumbona, mutta itse uskon itämaisen lääketieteen tukevan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tietoisuutta. Terveys ja hyvinvointi lähtee pitkälti mielentilastamme, joten toinen suositukseni ensi viikolle on yrittää ylläpitää positiivista ja ei-vahingoittavaa ajatusmaailmaa. Mietitään vaikka käytännössä, jos ajattelemme vain huonoja asioita elämässämme ja annamme ympärillämme ainoastaan negatiivista palautetta, emme todennäköisesti tule kylvämään itsellemme positiivista oloa kovin pitkälle. Ahimsa tarkoittaa ei-vahingoittavaa asennetta kaikkea elävää kohtaan, tekojen ja ajatusten kautta. Jos haluaa hyvää itselleen, on myös oltava itse hyvä muille 🙂 🌸

Love, J

Minä, Julia

This is your very first post. Vihdoinkin, kiitos wordpress. Olen kauan miettinyt oman blogin aloittamista, mutta tunteet liittyen sen kirjoittamiseen ovat olleet liian ristiriitaiset ja lykänneet ideaa. Onko se turhaa, onko se liian henkilökohtaista? Lukeeko sitä edes kukaan, kuka nauraa? Nyt päästän epävarmuuteni ilmapalloina irti huoneen toiseen nurkkaan, josta saan ne kyllä myöhemmin noukittua, jos niitä tulee ikävä. 🙂

Suurin syy miksi aloitan kirjoittamisen nyt on se, kuinka haluan löytää avaimia käsittelemään mennyttä vuottani, ehkä jopa vielä vanhempia vuosia sekä tulevaa ajanjaksoa. Olen elänyt joksenkin erilaisen nuoruuden verrattuna useimpiin ystäviini, josta olen tullut hyvin pitkälle ja vahvistanut itseäni ja ajatusmaailmaani. En missään nimessä usko, että kenenkään meidän nuoruus olisi täysin kivutonta tai erityisen helppoa aikaa, mutta omani tuntui ajoittain niin kivuliaalta etten usein uskonut pääseväni tänne asti, missä olen nyt.

 Tässä kuitenkin olen. 🙂 Yritän ottaa elämästäni kaiken hyvän irti, olemalla itse hyvä, paras mahdollinen minä. Eräs tuttuni jota en ole vuosiin nähnyt, kirjoitti minulle siitä kuinka erilainen olen kuin ennen, sinäällään surullista koska kiltit tytöt ovat tylsiä eivätkä kiinnosta ketään. Se oli ehkä vitsi ehkä ei, mutta se sattui ja pettyneenä mietin mitä voisin kirjoittaa takaisin. Päätin kuitenkin olla kirjoittamatta mitään, koska omat valintani eivät välttämättä ole oikeita valintoja muille, tai muut eivät ole tässä kokemassa samoja asioita, jotka muokkaavat elämästäni nykyisen version. Ei heidän edes tarvitse ymmärtää, eikä minun tarvitse selittää.

Seuraava vuosi tulee olemaan hyvin erilainen monella tapaa, ihana ja haastava. Siis ihanan haastava 🙂 Opiskelen matkailun liikkeenjohtoa, mikä on mahdollistanut niin monet upeat kokemukset, ja seuraavana missiona olisi lähteä tekemään viimeistä työharjoittelua Joogakouluun jonnekkin Aasiaan. Kerron enemmän työn varmistuessa 😉 Toinen missio olisi edessä odottava leikkaus. Tuttuni tietävät minun valittavan aina vatsaongelmistani, jotka ovat vain pahentuneet vuosi vuodelta. Kirjoitan tästä oman kirjoituksen, koska se on nykyään niin iso osa elämääni ja aihe ansaitsee ihan oman sivunsa. Tämäkin blogikirjoitus sai alkunsa, kun jouduin perumaan treffit ja jäämään sänkyyn makaamaan huonon olon takia. Päivä sängyssä, part 7953025809 tuli hyötykäyttöön 🙂 Mietin kuinka purkaisin ajatuksia, pelkoa ja ehkä syyllisyydentunnetta leikkaukseen liittyen. Super henk.koht. matskua, mutta nyt antaa mennä. Ehkä saan tämän avulla painoa pois harteilta.

Love, J